Väestöltään Afrikan suurin maa jakautuu lukemattomiin ja taas lukemattomiin erilaisiin heimoihin, joista suurin on 49-miljoonainen jorubakansa. Maassa elelee kuitenkin myös pikkuruisia heimoja, joista esittelemme dukawat ja komat:

Dukawaheimon koko on noin 70 000-194 000 ja he asuvat Sokoton, Kebbin ja Nigerin osavaltioissa, etenkin Rijaun ja Zurun alueilla. Heimon kotiseutua värittävät lukuisat joet ja kallioiset kukkulat. Erikoiseksi dukawaheimon tekee heidän kulttuurinsa, joka ei ole antanut ympäröivien suurten uskontojen nitistää sitä: dukawat ovat edelleen suureksi osaksi animisteja ja uskovat moniin eri jumaliin. Kuollessaan dukawat pääsevät esi-isiensä luokse ja öisin aaveet vaeltavat heimon jäsenten keskuudessa. Dukawanaiset kulkevat julkisesti alasti peittäen ainoastaan lantionsa lehdillä. Naiset myös käyttävät messinkirenkaita huulissaan, samoin kuin näyttäviä korvakoruja. Vastakkaisen sukupuolen erikoispiirteisiin taas kuuluu se, että pojasta tulee mies, kun tämä osaa painia! Juurikin painiotteluissa tytöt ja pojat usein kohtaavat ja tyttö valitsee haluamansa pojan ripottelemalla jauhoja tämän päälaelle.

Komaheimo asuu Nigerian vastakkaisella laidalla Adamawan osavaltiossa vuoristoisessa Ganyessa lähellä Kamerunin rajaa. Komat ovat noin 55 000 asukkaan kansansirpale, joita asuu myös naapurimaa Kamerunin puolella. He ovat jakautuneet kymmeniksi kyläyhteisöiksi ja jotta asiat eivät olisi niin yksinkertaisia, on kullakin yhteisöllä oma murteensa ja kulttuurinsa. Yhteistä yhteisöille on se, että komat ovat niin ikään etupäässä animisteja ja elävät kivikautista elämäntapaa noudattaen vuorille kaivamissaan luolissa – lähes alasti. Miehet pukeutuvat lannevaatteisiin, kun taas naiset peittävät lanteensa ainoastaan lehdillä. Rinnat saavat olla näkyvissä. Miehistä ja naisista tulee naimaikäisiä 11-14-vuotiaina, kun heille suoritetaan julkinen ympärileikkaus. Tämän jälkeen he voivat vapaasti etsiä omat kumppaninsa. Komat tunnetaan erityisesti synkästä perinteestään haudata syntyneet kaksoset ja ne synnyttänyt äiti elävältä, sillä kaksosten katsotaan edustavan paholaista. Nyttemmin tapa on vähentynyt, muttei täysin loppunut. Eristäytyneet komat eivät ole tähän päivään mennessä suostuneet luopumaan tavoistaan ja kulttuuristaan, mutta kunnioittavat silti esivaltaa. Siltikään he eivät ole juuri mitenkään kytköksissä Nigerian yhteiskuntaan ja vähät välittävät, kuka on kulloinkin Nigerian johdossa.

Lagos on Nigerian ja Afrikan suurin kaupunki ja tulevaisuudessa myös koko maailman suurin kaupunki! Eräs Lagosin mielenkiintoisimmista kolkista on Makoko – ”Afrikan Venetsia”. Makoko on slummi, joka on rakennettu kokonaan paalujen varaan keskelle laguunia ja siellä kuljetaan ainoastaan vesiteitse.

Tulo Tulo on palanen Saharaa Nigeriassa. Kuvankauniit keitaat ja hiekkadyynit ovat kanuriheimon maita, jonne matkustaminen itsessään on jo suuri seikkailu, mutta turvallinen sellainen.

Durbar-festivaali on Nigerian kaikkien festivaalien kuningas ja kuningatar! Tavallisesti kahdesti vuodessa kautta Pohjois-Nigerian tapahtuva Durbar on paraateja, joissa värikkäisiin asuihin ja turbaaneihin pukeutuneet miehet ratsastavat värikkäästi puetuilla hevosilla ja kameleilla.

Gomben osavaltio tunnetaan kautta Nigerian etenkin isoista ja laadukkaista sipuleistaan, mutta myös dambe-nimisestä itsepuolustuslajista, joka on eräänlainen nyrkkeilyn muoto. Dambeottelut ovat suosittuja kautta osavaltion ja myös muiden hausaosavaltioiden.

Machinan emiraatti Yoben osavaltion luoteisosassa tunnetaan käärmeistään, sillä paikallisen uskomuksen mukaan käärmeet kuuluvat kuninkaalliseen perheeseen. Machinalaiset ovat eläneet vuosisatoja symbioosissa käärmeiden kanssa. Käärmeen vierailu vastasyntyneen luona koetaan kuninkaallisena vierailuna!

Kuten isoveli Nigeriakin, myös pikkuveli Niger on tunnettu rikkaasta kulttuurielämästään ja monista matkailijaa kiinnostavista tapahtumista:

Cure Salée ja Guérewol-seremoniat tapahtuvat vuosittain syyskuussa pienessä In-Gallin kylässä Saharassa. Seremoniat ovat eräät tuaregien ja wodaabe-kansan tärkeimmistä vuosittaisista kokoontumisista ja juhlistavat sadekauden päättymistä. Syyskuussa 2024 järjestämme ryhmämatkan Cure Salée -festivaalille.

Festival de l’Aïr on Iférouanessa, Saharassa niin ikään, järjestettävä perinteisen ja nykyaikaisen tuaregimusiikin festivaali. Se esittelee säännöllisesti kattavan kattauksen maailmankuuluja tuaregimuusikoita ja -bändejä Bombinosta Tinariweniin. Festival de l’Aïr on perinteisesti järjestetty joulukuun alussa. Kumpaankin festivaaliin on helppo yhdistää viikon tai kahden kiertomatka myyttisen Agadezin takana sijaitseville Aïrvuorille tai jopa kauemmas – aina Arakaon dyyneille ja palmujen reunustamille Bilman ja Fachin keitaille saakka. Et luultavasti tule kohtaamaan muita matkailijoita, vaan ennemminkin huikeaa Saharan ihmisten vieraanvaraisuutta!

Lutte Traditionnelle on perinteistä länsiafrikkalaista painia, jota harrastetaan kautta alueen Mauritaniasta Nigeriin asti. Painiottelut keräävät valtavia katsojajoukkoja ja meno on karnevaalimainen – onhan perinteinen paini maan kuningaslaji. Kerran vuodessa jokin Nigerin kaupungeista saa kunnian isännöidä vuotuista Sabre national -festivaalia, jossa ratkotaan Nigerin painimestaruudet. Joulukuussa 2023 oli Agadezin vuoro isännöidä tapahtumaa.

Sulttaanin palatsit niin Agadezissa kuin Zinderissäkin ovat ehdottomia kohokohtia Nigerin-vierailijalle. Hyvällä tuurilla pääset tapaamaan itse sulttaaninkin, jolla on yllättävän paljon valtaa yhteisössään ja vähintäänkin enemmän arvostusta kuin kulloinkin presidenttinä toimivalla henkilöllä.

Länsi-Afrikan ainoat kirahvit asuvat Nigerissä! Tarkemmin ne löytää joko Kourésta läheltä Niameyta tai Gabedjista keskisestä Nigeristä. Maan luonnonvaraisen populaation koko on noin 600 yksilöä.

Ja kun Nigeriasta ja Nigeristä siirrytään itään, on vastassa kooltaan massiivinen Tšadin tasavalta, joka lienee kummajainen jo itsessään. Vain harva päättää matkustaa tähän erääseen maailman kauneimmista maista.

Guérewol-seremonia tapahtuu vuosittain syyskuussa pienessä Durbalin kylässä Saharan laidalla. Seremonia on paimentolaiselämää viettävän mbororo-kansan tärkeimmistä vuosittaisista kokoontumisista ja juhlistaa sadekauden päättymistä. Mbororot saapuvat seremoniaan kameleilla, aaseilla ja jalan pitkienkin matkojen päästä tanssimaan, syömään ja kisailemaan – tunnetuin osa Guérewolia on nuorten miesten yritys saada naiset kiinnostumaan heistä värikkäiksi maalattujen kasvojen ja hypnoottisen tanssin avulla. Guérewoliin on helppo yhdistää viikon tai kahden kiertomatka aina Ennediin tai jopa Ouniangan kuvankauniille keidasjärville saakka.

Ouniangan järvet pohjoisimmassa Tšadissa ovat ihme: kuka olisi uskonut, että rantaloma keskellä kuivinta Saharaa olisi mahdollista! Pulahda keidasjärvien virkistäviin vesiin ja kiipeä heti perään viereiselle dyynille. Tai toisinpäin.

Aavikkokrokotiilit ovat koko Tsadin erikoisuus: Ennedin ylängöllä Guelta d’Archein vesissä keskellä Saharaa elää krokotiilipopulaatio, joka on jäänne ajalta, jolloin Sahara ei vielä ollut aavikko. Pitkään krokotiilien oletettiin olevan niilinkrokotiilejä, mutta viimeaikainen tutkimus on paljastanut ne ”länsiafrikankrokotiileiksi”. Vastaavia aavikkokrokotiilejä löytää myös Saharan toiselta laidalta: Mauritaniasta!

Nazinga on eräs maan tunnetuin luontokohde ja eräs Länsi-Afrikan parhaista paikoista bongata norsuja! Luultavasti täysin vailla muita turisteja.

Ouagadougou on Burkina Fason hauskasti nimetty pääkaupunki, joka sijaitsee keskellä maata ja matkailija päätyy sinne väistämättäkin. Ja hyvä, kun päätyy! Ouagadougou on kulttuurikaupunki, joka isännöi kerran kahdessa vuodessa esimerkiksi Afrikan suurinta ja kauneinta elokuvafestivaali FESPACOa.

Syrjäinen Niansogonin kylä on rakennettu kuin mehiläiskenno korkealle kallionkielekkeelle suojaan heimosodilta. Fiksut kyläläiset asuttivat Niansogonia 1300-luvulta 1980-luvulle asti. Kylään kiipeäminen kestää noin tunnin verran.

Tiébélén kylää kehutaan Burkina Fason kauneimmaksi, eikä syyttä! Täällä perinteeseen kuuluu talojen maalaaminen värikkäiksi koristeellisin symbolein. Kullakin symbolilla on oma merkityksensä ja maalaaminen on naisten työtä. Erityisen kauniita talot ovat paikallisen kuninkaallisen perheen pihapiirissä, jonne pääsee vierailulle.

Benin & Togo

Vodun eli voodoo on kotoisin Beninistä ja Togosta ja on läsnä minne matkailija meneekin. Kaikkialla on vodunin jumaluuksille omistettuja pieniä pyhäköitä, alttareita ja temppeleitä. Vodun on kuin mikä tahansa uskonto, mutta siinä lukuisilla erilaisilla jumaluuksilla ja (esi-isien) hengillä on määräävä asema elollisessa elämässä. Jumaluudet ja henget siis päättävät, mitä yksittäisille ihmisille ja kokonaisille kyläyhteisöille tapahtuu. Vodunin harjoittajat pyrkivät vaikuttamaan henkiin ja jumaluuksiin suorittamalla erilaisia rituaaleja ja osallistumalla niihin. Rituaaleissa voidaan uhrata eläimiä tai hyödyntää esimerkiksi Loméssa Akodessewan fetissitorilta hankittuja fetissejä, siis kuolleiden eläinten osasia.

Ganvié on keskelle järveä paalujen varaan aikoinaan perustettu kylä lähellä Beninin suurinta kaupunkia Cotonouta. Ganvié syntyi, kun tofinu-heimon jäsenet etsiytyivät suojaan orjakauppialta, eivätkä enää ikinä palanneet asumaan kuivalle maalle. Kylässä kuljetaan veneillä, eikä teitä ole.

Mauritania

Maailman pisin ja painavin juna kulkee Mauritanian Saharassa, Zouérat’n rautamalmikaivoksilta Länsi-Saharan rajaa nuollen aina Atlantin rannikolle Nouadhiboun rantakaupunkiin. Maailman mukavin matka se ei ole, sillä se tapahtuu rautamalmikasan päällä malmivaunussa ja kestää vähintään kellonympäryksen! Matka on silti elämys isolla E:llä, myös vaikka sen toteuttaisi matkustajavaunussa. Siten on mahdollista kokea mauritanialaisten huikea vieraanvaraisuus.

Matmatan guelta on todellinen kummajainen, sillä se on pieni lampi keskellä Tagantin aluetta eli keskellä kuivinta Saharaa. Gueltassa sinnittelee pieni krokotiilipopulaatio, mikä on muisto niiltä ajoilta, kun Sahara oli vehreä ja elämää kuhiseva keidas. Niistä ajoista on tuhansia vuosia, joten Mauritanian aavikkokrokotiilit ovat todellisia selviytyjiä.

Chott el Djerid on Saharan suurin suolajärvi, jonka poikki kulkee 40 kilometriä pitkä viivasuora pengertie. Näe kilometrikaupalla suolaa sekä lopulta saavu Tozeurin tai Douzin keitaalle ja näe kymmeniätuhansia palmuja!

Chebikan keidas syvällä Tunisian Saharassa on paikka, jollaista et odottaisi löytäväsi maailman suurimmasta autiomaasta. Näe vesiputous Saharassa, näe sammakot Saharassa ja näe aina Algeriaan asti.